Oka 丘

Oka kasvoi Japanissa neljä kuukautta. Okassa on monta puolta samassa paketissa. Kotiin tullessaan se osoitti heti perusluonteensa. Uskomattoman sisukas ja röyhkeä, epäluuloinen narttupentu. Yamasta Oka sai painikaverin ja aikaa myöden Yama alistui Okan tahdon alle ja paikka laumassa oli selvitetty. Riistavietti on voimakas, joten kaikki liikkuva maan alla ja päällä aiheuttaa räjähdyksen. Vuoden ikäisenä se oli selvästi omaksunut lauman rutiinit ja olemus rentoutui. Vahtikoirana Oka on pettämätön. Epäluuloisuus vieraita kohtaan on vahva. On osattava tarkkaan seurata Okan varoitusmerkkejä epämiellyttävästä tilanteesta. Hiuksenhieno lyhyt silmän mulkaisu ja koskenkohina kurkussa jäävät helposti varjoon, kun koira samalla kiihkeästi heiluttaa häntää. Omalle harvalukuiselle väelleen Oka käyttäytyy seurakoiran lailla ja on täysin käsiteltävissä. Sen sijaan hokkaido-äänistä draamaa löytyy, jos vieras leikkaa kynsiä tai eläinlääkäri lähestyy piikin kanssa. Sitten on olemassa emä-Oka. Sitä on ihan huippua seurata! Nimenomaan seurata, sillä alkukantainen hokkaidonarttu ei apuja ihmiseltä kaipaa. Okan itsenäinen ja vaistonvarainen toiminta ei jätä mitään kyseenalaiseksi. Oka on hyvän turkin omaava, rakenteeltaan terve ja sopusuhtainen hokkaido. Oka ja sen Yasu-pentu olivat vuoteen 2021 asti tiettävästi ainoat hokkaidonartut Suomessa, joilla on CEA N/N. Kunnes valkoinen hokkatyttö tuli taloon ja nyt CEA:n suhteen terveitä narttuja on kolme. Siitä olen kasvattajana erityisen tyytyväinen.